Metsässä hyppelyä

Viimeaikoina on satanut tosi usein, mikä on hevostelun(kin) kannalta kurjaa. Koko viime viikon suunnitelin kerta toisensa jälkeen hyppääväni Firren kanssa, koska sillä oli hypätty viimeksi joskus kesäkuun lopussa. Joka kerta sadekeli pilasi hyppysuunnitelmat, mutta eilen keksin ratkaisun: raahattiin yksi este pienelle metsäpätkälle, sillä sen pohja pysyy hyvässä kunnossa sateesta huolimatta ja puut suojaavat niin paljon ettei metsässä juuri pääse kastumaan vaikka vähän sataisikin.

Päädyttiin siis hyppelemään vähän "maastoestettä", ja ihana Kaisa tuli meitä kuvaamaan ☺

"Sometimes I like to make as weird jump as possible and pretend I'm a kangaroo"

 Fifi oli aivan intopiukeana uudesta erikoisesta hyppypaikasta, eli vauhtia piisasi. Sitä sai pidätellä hypyissä aika lailla, ja minun täytyi itse katsoa tarkasti paikat sillä herra olisi mielellään loikkinut aivan mistä sattuu. Hienosti se kuitenkin malttoi kuunnella, vaikka ratsastus saikin olla hiukan ronskimpaa mitä yleensä.

 Ainuttakaan kieltoa tai puomien tiputteluja ei mukaan tällä kertaa mahtunut, mihin olen oikein tyytyväinen. Olen myös erittäin ylpeä siitä, miten rohkea ja luottavainen hevonen mulla on! Firre meni aina sieltä mistä käskin, eikä missään vaiheessa kyseenalaistanut mun ohjeita vaikka välillä laukattiinkin vaikeista paikoista, tehtiin supertiukkoja kurveja tai ohjeistin sitä hyppäämään kauempaa/lähempää mitä se olisi itse luultavasti hypännyt. On se vaan kyllä sellainenkin mamin kultapoika♥
 

 Kaikkein parasta treenissä kuitenkin oli se, miten Firre silminnähden nautti hyppäämisestä. Tottakai minullakin oli hurjan hauskaa ja metsässä loikkiminen oli mukavaa mielenvirkistystä, mutta kyllä se on vaan niin sanoinkuvaamaton tunne kun alla on onnellisuutta ja innokkuutta huokuva hevonen.

Lopuksi annoin Kaisan vielä koittaa hypätä. Olen huomannut, että Firrellä on joka kerta tapana testata aluksi, että voiko Kaisalle temppuilla. Tälläkin kertaa se yritti vähän kuskailla esteiden yli miten sattuu ja tulla jatkuvasti mun luokse. Onneksi Kaisa kuitenkin pärjää Fipan jekkuiluille pois tiehensä, ja tälläkin kertaa Firren oli myönnettävä että tällekkään kuskille ei muuten ryppyillä.

Tähän asti kuvat © Kaisa, tästä eteenpäin © minä.

Lopuksi jalkojen viilennys.