Vuosi yhdessä

Tänään 24.8.2014 tulee tasan vuosi siitä, kun ostin Firren.

Tähän vuoteen on mahtunut erittäin paljon kaikkea, mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole kertaakaan katunut sitä, että siirsin tuon hölmön kultakimpaleen nimiini.

Monet usein sanovat tässä tilanteessa, että aika on mennyt tosi nopeaa ja tuntuu niinkuin alkutaipaleesta olisi vasta yksi viikko vuoden sijaan. Minusta taas tuntuu ihan päinvastaiselta: ihan kuin Firre olisi ollut minulla aina. Mutta kai se on merkki siitä, että se tuntuu vain niiiin minun omalta hevoseltani ja perheenjäseneltä.

Kaikki alkoi siitä, kun Fifiä edeltänyt yhteisomistushevoseni sai lopetustuomion. Aloin haaveilla ylläpitohevosesta ja ryhdyin selailemaan Hevostalli.netin ja Facebookin hevosmarkkinoita. Ylläpitohevosia oli niukasti tarjolla ja sopivaa ei löytynyt millään, joten aloin samalla vaivihkaa silmäilemään myös myyntihevosia. Sitten törmäsin ilmoitukseen, jossa kaupattiin näpsäkkää latvian puoliveritammaa budjettiini sopivaan hintaan. Tamma näytti hyppykuvissa kivalta, mutta sitten katsoin sen sileätyöskentelystä videon enkä ollut enää vakuuttunut. Sattumalta klikkasin itseni saman myyjän toiseen videoon, missä tanssahteli komea musta tähtipää. Myynnissä. Ihastuin heti.

Etsin samantien käsiini mustan tähtipään myynti-ilmoituksen. -98 syntynyt latvian pv-ruuna HeA/re100cm, superkiltti opetusmestari. Hintakin oli sopiva. Pikaiset neuvottelut vanhemmille sekä muutama viestikeskustelu myyjän kanssa ja ennenkuin tajusinkaan, olin jo matkalla koeratsastamaan.

Koeratsastus

Koeratsastus

Tein Firren ostaessani melkein kaiken vasten hevosoppikirjojen ohjeita:

Ensinnäkin, lähdettiin koeratsasukseen koppi perässä, mitä ei tietenkään saisi tehdä vaan pitäisi antaa itselle miettimisaikaa (talli oli kuitenkin tosi kaukana, joten päätettiin sitten lähteä matkaan ota tai jätä -periaatteella). Toiseksi, en tavannut itse hevosten myyjää ollenkaan vaan tallityöntekijä toimi välikädessä. 

Firre oli juuri niin kiltti ja unelma ratsastaa, mitä minulle oltiin kuvailtu. En kuitenkaan päässyt hyppäämään sillä kunnolla, sillä kentällä oli meneillään samalla ratsastustunti joten oli ahdasta. Tämän takia olin hiukan epävarma ostamisesta. Tässä vaiheessa minun olisi tietenkin pitänyt lähteä tyhjin käsin kotiin, miettiä rauhassa ja käydä koeratsastamassa jokin toinenkin hevonen. Mutta ei, jokin siinä lempeäsilmäisessä pikku hevosessa minua kuitenkin veti puoleensa, ja päätin viedä sen kotiin.

Päätös, jota en ole joutunut katumaan.

Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä noin typerällä, hektisellä ja ajattelemattomalla toiminnalla löysin täydellisesti minulle sopivan hevosen: Firre on kuin luotu minulle. Meidän sielunmaailma on täysin samanlainen ja me sulaudutaan saumattomasti yhteen. Myynti-ilmoituksessa sanottiin, että tule kokeilemaan, olisiko tämä herrasmies sinulle Se Oikea Hevonen. Voi kyllä se on. Se todellakin on.

Vaikka välillä tulee kausia jolloin koko hevosharrastus tökkii, en silti pysty sanoin kuvailemaan miten rakas tuo rasittava, typerä, hölmö mutta silti maailman paras pikku kiiltokuvapoika minulle on♥

PS. Myös blogi täyttää lähiaikoina vuoden, ja 170 lukijan määrä on tullut sinä aikana täyteen. Kiitos erittäin paljon kaikille lukijoille, minulla on monta ihanaa aktiivista seuraajaa!  

Ootte ihan mahtavia ☺♥