.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Turpa kohti kevättä (hyppelyä+tuuppailua)

Moikka kaikki! En olekkaan taas aikoihin saanut aikaiseksi väsäillä ratsastuspostauksia, hups.. Noh, nyt korjaan asian kertomalla kahdesta treenistä yhdessä postauksessa! (varautukaa siis pitkään postaukseen ja runsaaseen kuvamäärään)

Eilen perjantaina päätettiin vähän hyppiä Fifin kanssa pitkästä aikaa. Olen varmaan joskus täällä selittänytkin siitä, että Firre kuumuu esteillä turhan paljon jos treenikertojen välillä on liian pitkä aika, ja olen pyrkinyt hyppäämään kahden viikon välein ettei hyppyväli veny liian pitkäksi. Noh, nyt hyppyväli oli kuitenkin venähtänyt reilun kolmen viikon pituiseksi, ja kuten arvata saattaa, homma ei mennyt ihan putkeen..


Alkuun Fifi toimi vielä ihan näppärästi; se oli innokas ja hyvin kuulolla. Alkulämmittelyhyppyjen jälkeen nosteltiin esteiden korkeuksia aika pikaiseen tahtiin, että herran mielenkiinto ja keskittymiskyky pysyi yllä. Heti kun alettiin hyppiä pystyä, Fiippa alkoi vähän kuumua ja tehdä välillä kummallisia loikkia ja lähestymisiä. Mukaan mahtui onneksi kuitenkin myös hyvin onnistuneita loikkia.

hupsiis tarkennus taustassa :')

Viimein este nousi tavoitekorkeuteen eli metriin. Siitäkös Fips innostui ja alkoi käydä vähän kierroksilla. Hypyistä ja lähestymisistä tuli jatkuvasti ihan kummallisia ja minä kävin monta kertaa istumassa kaulalla koska en päässyt hyppyihin kunnolla mukaan ja Fii teki yllätysloikkia. Oma pää ei meinannut enää oikein kestää, ja epävarmuus alkoi tarttua Fifiinkin. Otettiin pari typerää kieltoa ja lisää apinaloikkia kunnes päätin että koitan vielä kerran ja antaa sitten olla jos ei onnistu. Saman tien hyppy onnistui ja voitiin lopettaa hyvään mieleen ☺

Melkein tipuin! Mutta onneksi vain melkein ;D

 Kun oltiin saatu pystylle onnistunut hyppy, laskettiin estettä vähän ja annoin mukana olleiden Sonjan, Kaisan ja Veeran koittaa hypätä vuoron perään. Huolimatta siitä, että Firre kävi vieläkin vähän kierroksilla isompien esteiden jäljiltä, kaikilla meni tosi hyvin!☺

Sonja
Kaisa
Veera
Lopuksi käytiin vielä viilentämässä heppojen jalat montussa (Sonja oli siis myös hyppäämässä sh-ruunallansa Myrskyllä).


Tänään lauantaina palauttelin Fifin eilisen hyppelöistä pienellä koulujumpalla. Tehtiin vaan ihan perustreeni sekä lisäksi vähän avoja ja sulkuja sun muuta tilpehööriä. Pyrin ratsastamaan Firren rennoksi ja pehmeäksi joka askellajissa, sekä samalla yritin jumpata sen selkää mahdollisimman hyvin.

hyihyi mikäs toi mun sisäkäsi on

 Fifi oli jo alusta alkaen hyvällä tuulella ja helppo ratsastaa. Meille tuli kuitenkin pieni taantuma, kun F väsyi eikä olisi enää millään jaksanut keskittyä työntekoon. Se alkoi painaa kädelle ja ärsyttävästi juosta alta. Otettiin sitten pari spurttia että herra vähän heräsi (ja samalla tuli jumpattua selkää oikein tehokkaasti). Loppuajasta irtosikin sitten vielä oikein hienoja pätkiä!

Taantuma.. etupainoinen ja raskas F :(
..sitten vähän spurttailua..
Levitoiva hevonen ja kuski ilokaasuissa
Back in business! Irrottelu auttoi :3
Lopputuloksena ihanan rento hevo ♥
Myös tällä kertaa käytiin viilentäytymässä montussa, Fiippa kun siitä niin kovasti tykkää :'3

 Kaikki postauksen kuvat © me kaikki, mutta suurin osa on Kaisan kuvaamia ☺

Tällainen postaus taas tällä kertaa! Tähän tuli nyt hurjasti kuvia ja vähän tekstiä niinkuin aina, mutta minä olen vaan niiiin surkea kirjoittaja että nuo pienetkin tekstipätkät tuottaa päänvaivaa :( Toivottavasti tämä nyt kuitenkin kelpaa :')

Niin ja hei hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! ☺

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Firre kertojana - Mitä minulle kuuluu?


Heippa kaikki, Firre täällä taas pitkästä aikaa! Oon pistäny merkille, et mami on laiskotellu kauheesti tän blogin suhteen taas vaihteeksi viime aikoina. Tyhmä.. Eikö se tajuu et kaikki tän blogin lukijat haluis koko ajan tietää mitä mulle kuuluu!! No mut joo, mä päätin nyt korjata tän suuren vääryyden kertomalla sitten ihan ite omia kuulumisiani.

Mitä mulle sit kuuluu? Hyvää!
En tiiä muistatteko, mut kerroin teille sillon viimeks siitä et mua oli tulossa kattomaan uus vuokraajaehdokas. Kaikki meni paremmin kuin hyvin: se osoittautui ihan superkivaksi tyypiksi ja me tullaan tosi hyvin juttuun. Eli mulla on nyt siis ihan ikioma vuokraaja, aika jännää eikös! Tää on kyllä tosi toimiva järjestely, koska mami saa vähän vapaa-aikaa ja mä saan vaihtelua kun mulla ratsastaa muutkin. Siitä puheen ollen, taidattekin jo tietää et äipän kaveri Kaisa hyppäs mun kanssa parisen viikkoa sitten. Se oli aika hassua mut tosi kivaa, Kaisa toimi oikein hyvin lennonjohtajana eikä se tippunut kertaakaan vaikka mä yritin välillä ehkä iiihan vähän jekuttaa.. Pitäähän sitä aina nyt vähän koittaa rajoja eikö!



Emmi-mummu (niille jotka ei tiedä kuka on Emmi: katsokaa tämä video) on saanut kärryt ja me ollaan maastoiltu paljon yhdessä. Asiahan on niin, et mä pelkään ravureita ja kärryjä ihanihan vähän. Okei jos totta puhutaan niin ihan kuollakseni. Oikeesti, nehän voi vaikka ajaa mun päältä!! Mut Emmin kanssa ei ookkaan enää yhtään pelottavaa. Mami tuntuu olevan musta hurjan ylpee ku en enää pelkää Emmin kärryjä yhtään. Tyhmä äiti, enhän mä ny mikää mamis oo, miks mä pelkäisin mitää pikkusta raviponii krhm...

Yhdessä maastoilemassa

Mitäs muuta.. Kesä tulee kovaa kyytiä, mä haistan sen ilmassa. Kelit lämpenee ja me vaihdetaan kavereitten kanssa jo talvitakkeja kesäkuteisiin. Mä oon yrittänyt luoda itelleni semmosta rentoo mut samalla sähäkkää villihevos-lookia, nyt kun tää karvanlähtöaikakin antaa sille hyvät pohjat mun karvan näyttäessä tosi hoitamattomalta ja coolilta. Vaivalla kasvatin mun vuohiskarvoja ja tukkaa oikein pitkiks ja onnistuin tiputtamaan kaks kenkääkin. Lisäks yritän riisua riimun joka kerta kun oon laitumella. Eikö kuulostakkin tosi mahtavalta villihevostyyliltä? No mami on mun kans eri mieltä. Aina se kaivaa riimun esiin sieltä laitumen mudista ja vaivalla tiputetut kengätkin naputettiin takas. Höh.. Tänään sillä sit meni lopullisesti järki mun luonnonlapsilookkiin ja se pilas mun muodonmuutoksen selvittämällä ja leikkaamalla mun vaivalla kasvatetut jouhet ja tassukarvat. Nyt mä näytän taas ihan pöntöltä kalkkis ratsulta, kestää ikuisuus ennenku mä pääsen takas samaan pisteeseen..... Tyhmä äiti.

Kattokaa ny tota mun tukkaa... Kunnon pottakampaus

Ei mulla tällä kertaa mitään sen kummempaa joten enskertaan, moikka ☺!


 ... ja postauksen tekemisessä vähän auttoi