Firre kertojana - Mitä minulle kuuluu?

Heippa kaikki, Firre täällä taas pitkästä aikaa! Oon pistäny merkille, et mami on laiskotellu kauheesti tän blogin suhteen taas vaihteeksi viime aikoina. Tyhmä.. Eikö se tajuu et kaikki tän blogin lukijat haluis koko ajan tietää mitä mulle kuuluu!! No mut joo, mä päätin nyt korjata tän suuren vääryyden kertomalla sitten ihan ite omia kuulumisiani.

Mitä mulle sit kuuluu? Hyvää!

En tiiä muistatteko, mut kerroin teille sillon viimeks siitä et mua oli tulossa kattomaan uus vuokraajaehdokas. Kaikki meni paremmin kuin hyvin: se osoittautui ihan superkivaksi tyypiksi ja me tullaan tosi hyvin juttuun. Eli mulla on nyt siis ihan ikioma vuokraaja, aika jännää eikös! Tää on kyllä tosi toimiva järjestely, koska mami saa vähän vapaa-aikaa ja mä saan vaihtelua kun mulla ratsastaa muutkin. Siitä puheen ollen, taidattekin jo tietää et äipän kaveri Kaisa hyppäs mun kanssa parisen viikkoa sitten. Se oli aika hassua mut tosi kivaa, Kaisa toimi oikein hyvin lennonjohtajana eikä se tippunut kertaakaan vaikka mä yritin välillä ehkä iiihan vähän jekuttaa.. Pitäähän sitä aina nyt vähän koittaa rajoja eikö!

Emmi-mummu (niille jotka ei tiedä kuka on Emmi: katsokaa tämä video) on saanut kärryt ja me ollaan maastoiltu paljon yhdessä. Asiahan on niin, et mä pelkään ravureita ja kärryjä ihanihan vähän. Okei jos totta puhutaan niin ihan kuollakseni. Oikeesti, nehän voi vaikka ajaa mun päältä!! Mut Emmin kanssa ei ookkaan enää yhtään pelottavaa. Mami tuntuu olevan musta hurjan ylpee ku en enää pelkää Emmin kärryjä yhtään. Tyhmä äiti, enhän mä ny mikää mamis oo, miks mä pelkäisin mitää pikkusta raviponii krhm...

Yhdessä maastoilemassa

Mitäs muuta.. Kesä tulee kovaa kyytiä, mä haistan sen ilmassa. Kelit lämpenee ja me vaihdetaan kavereitten kanssa jo talvitakkeja kesäkuteisiin. Mä oon yrittänyt luoda itelleni semmosta rentoo mut samalla sähäkkää villihevos-lookia, nyt kun tää karvanlähtöaikakin antaa sille hyvät pohjat mun karvan näyttäessä tosi hoitamattomalta ja coolilta. Vaivalla kasvatin mun vuohiskarvoja ja tukkaa oikein pitkiks ja onnistuin tiputtamaan kaks kenkääkin. Lisäks yritän riisua riimun joka kerta kun oon laitumella. Eikö kuulostakkin tosi mahtavalta villihevostyyliltä? No mami on mun kans eri mieltä. Aina se kaivaa riimun esiin sieltä laitumen mudista ja vaivalla tiputetut kengätkin naputettiin takas. Höh.. Tänään sillä sit meni lopullisesti järki mun luonnonlapsilookkiin ja se pilas mun muodonmuutoksen selvittämällä ja leikkaamalla mun vaivalla kasvatetut jouhet ja tassukarvat. Nyt mä näytän taas ihan pöntöltä kalkkis ratsulta, kestää ikuisuus ennenku mä pääsen takas samaan pisteeseen..... Tyhmä äiti.

Kattokaa ny tota mun tukkaa... Kunnon pottakampaus

Ei mulla tällä kertaa mitään sen kummempaa joten enskertaan, moikka ☺!

 ... ja postauksen tekemisessä vähän auttoi