Kun ei pysty

Wauu ihan superkivoja mielipiteitä tästä blogista olette laittaneet tuonne arvontaan, kiitos jo tässä vaiheessa tasapuolisesti jokaiselle kaikista ihanista kehuista ja hyvistä perustelluista miinuksista!

En voinut olla huomaamatta, että melkein jokainen tähän astisista osallistujista on nimennyt huonoksi puoleksi viimeaikaisen löysän postaustahtini.

Sama asia vaivaa minua itseänikin, ja haluankin nyt pyytää teiltä anteeksi että postauksia on tullut niin harvoin. Ihan oikeasti, anteeksi.

Innostuin kirjoittamaan aiheesta ja vähän aihetta sivutenkin pienehkön mielipidepostaus-tyylisen tekstin, jonka avulla myös avaan teille pitkien postausvälieni syitä. Minun on pitänyt tehdä tästä monta kertaa postaus, mutta nyt vasta sain aikaiseksi alkaa kirjoittamaan.

Nyt talvella on ollut hiukan hankala pitää tuota lupaustani..

Aloitin tämän blogin pitämisen syksyn alussa, joten hyviä kelejä, aikaa ja valoa riitti vaikka muille jakaa ja kuvaajia sai melkeinpä jokaiselle ratsastuskerralle. Pitkäaikaisimmat lukijat varmaan muistavat kun blogin postaustahti oli se (minun mielestäni) ihanteellinen 3-4 julkaisua viikossa. Tämä ei ollut minulle liikaa tai liian vähän, vaan joka tekstiin riitti juttua ja kuvia juuri sopivasti.

Mitä nyt on sitten tapahtunut? Tuli talvi.

Monet maneesittomalla yksityistallilla hevostaan pitävät bloggaajat varmaan tietävätkin, miten vaikea talvella on saada kuvamateriaalia postauksiin. Minä ainakin ratsastan joka arkipäivä pimeällä, joten kuvia ei vain yksinkertaisesti saa. Toinen kinkkisempi juttu on saada niitä kuvaajia, kun kaikki tallilaiset kulkee talvella yleensä vähän eri aikoihin tallilla ja aikaa on rajatusti sille että kaikki ehtivät hoitaa omat hommansa.

Ja kun niitä kuvia on kuitenkin pakko aina olla, varsinkin kun koen olevani niin surkea kirjoittaja että kuvat sitten aina paikkaavat suppeita tekstejäni. Ja muutenkin olen itse vankasti sitä mieltä, että kuvattomat heppapostaukset vaan eivät ole oikein mistään kotoisin..
Kirjoittelen mielummin aina silloin kun on tuoreita kuvia, koska en usko että ketään kiinnostaa lukea kuvattomia tekstejä siitä, kuinka olen ratsastanut Firrellä joka päivä pellolla koulua tai kuinka nyt on ollut niin ja niin monta vapaapäivää pakkasten takia.

Tietenkin näitä ratsastuspostaustaukoja olisi hyvä sitten korvata erikois- ja mielipidepostauksilla (mihin olen parhaani mukaan pyrkinytkin), mutta tästä päästäänkin toiseen syyhyn: ajanpuute. Vaikka en mikään mallioppilas ja ahkera opiskelija olekkaan, silti lukion kakkosvuosi vie sen verran aikaa ja jaksamusta, että koulun, talleilun ja kaiken muun lisäksi ei aina ehdi tai jaksa postata.
Mielummin kirjoittelen vain silloin kun itse jaksan ja inspiroidun, sillä jos otan tästä bloggaamisesta yhtään pakkoa, menetän kiinnostukseni saman tien. Tämä on hirmuisen kiva harrastus ja arvostan jokaista lukijaani ihan suunnattomasti, mutta en halua ottaa tästä liian isoa velvollisuutta itselleni.
 

Talvi on aivan ihanaa aikaa, mutta lopulta siihen aina kyllästyy kun se kestää niin pitkään.
Lisää kuvia: http://iinankuvablogi.blogspot.fi

Tämä aloitus bloggaamisesta toimii hyvin aasinsiltana toiseen aiheeseen: entäs sitten, kun hevostelu ei enää meinaa kiinnostaa?

Minulle käy näin joka talvi kun  pimeys, kylmyys ja ajanpuute alkaa kyllästyttää. Tallilla käymisestä tulee pakkopullaa ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin..

.. mutta älkää säikähtäkö, en mä sitä koskaan oikeasti tekisi. Se on vaan inhottava tunne kun ei ehdi nähdä kavereita tai levätä tai tehdä oikeastaan mitään kun on velvoitettu käymään tallilla käytännössä katsoen päivittäin. Kun pitää hevostaan pienellä yksityistallilla superhalvalla karsinavuokralla, tulee väkisinkin fiilis että on pakko tehdä mahdollisimman paljon töitä kiitokseksi kaikesta tai muuten on huono omatunto.

Huh kuulostan kamalalta kermapennulta joka kitisee siitä kun yhyy-yhyy mulla on heppa mut en jaksakkaa hoitaa sitä</33
..... Nope. En vaihtaisi hevosia pois mistään hinnasta, tämä nyt on vaan tällainen typerä talviuupumus joka saa ajattelemaan typeriä itsekkäitä ajatuksia.

Mun vauvat jotka syö ajan ja rahat... mutta kummastakaan kultakimpaleesta en luopuisi vaikka maksettaisiin mitä♥

Mutta heti kun tulee kevät, tämä fiilis häviää aina. Kai mä kärsin jonkinnäköisestä kroonisesta talvitalleilu-uupumuksesta?

Pahoitteluni myös siitä että linkattujen blogien arvostelu venyy! Tahdon tutustua jokaiseen viiteen blogiin ihan rauhassa jotta saan kaikista mahdollisimman paljon irti, joten en halua ottaa stressiä sen postauksen kanssa ☺

Minulla on jatkoa varten kaikenlaisia erikoispostaussuunnitelmia paljon toivotusta varustepostauksesta muokattujen kuvien postaukseen sun muihin, toivotaan että inspiroidun toteuttamaan niitä mahdollisimman pian!