Firre kertojana - hämmentävä hyppypäivä

Moikka kaikki, Firre täällä taas! Mami alkoi tehdä teille taas sellaista peruspostausta meidän treenistä, mut sit se alko miettii et nää on varmaan tosi tylsää luettavaa ku nää on aina nii samanlaisia. Noh, sit se keksi ihan kuningasidean ja anto tällä kertaa MUN kertoo oman näkökulmani! Eikö mahtavaa, kerranki mä saan kertoo teille miten asiat oikeesti menee meidän treeneissä, eikä mami voi laittaa sen virheitä mun syyksi.

Okei eli siis kerron teille nyt meidän tämänkertasesta hyppypäivästä, kun mami sai meille kuvaajankin. Mentiin siis hyppelemään pellolle yhdessä Myrskyn ja sen omistajan Sonjan kanssa, ja Kaisa tuli kuvaamaan meitä. Oli ihan tosi kivaa päästä hyppimään taas, vaikka mentiinkin vaan ihan helppoja pieniä esteitä (mamin mielestä piti mennä rauhallisesti koska mulla oli takana muutama lomapäivä).

Yritin mennä coolisti nopeeta ravia mut mami pisti kapuloita rattaisiin.. höh

Muahaha sain kuskattuu mamin esteelle ja loikattua ooikein kaukaa ja korkeelta! Se ei vaan oikein tykänny..

Hypättiin taas meidän uutta erikoisestettä eli niitä hauskoja valkosia kiekuraportteja, ja se oli mun mielestä hurjan hauskaa! Mä tykkään tosi paljon siitä esteestä koska se on tosi pelottava mut mä silti uskallan hypätä sitä ku oon rohkein maailmassa. Innostuin esteestä tosi paljon ja parin hypyn ajaksi räväytinkin esille mun kuuma esteratsu -puolen mut mami oli ihan tylsä eikä lähteny leikkiin mukaan. Yhden kerran onnistuin kuskaamaan sen esteelle ihan kunnolla ja hyppäämään jättiloikan, ja toisella kertaa sain hypättyä myös jättikokosen loikan. Mut sit äippä oli tyhmä ja sano että nyt riittää ja piti olla rauhassa.

Kaisa

Kun oltiin kaikki loikittu jonkin aikaa, tytöt vaihto paikkoja niin, että mami meni Myrskyllä, Kaisa kiipes mun selkään ja Sonja meni kameran taakse. Kaisa on mulle jo tuttu ratsastaja ja ollaan hypitty sen kanssa useesti, joten tiiän et se osaa pistää vastaan mun jekutteluille. Päätinkin sitten taas testata sitä vähän, että josko tällä kertaa se antais mun kuovitella ja kuumua rauhassa. Noh, sillekkin höyryveturin leikkimiselle tuli nopeesti loppu kun Kaisa piti päänsä niinku aina. Tulipahan kokeiltuu..

Kaisa meni muutaman hypyn ja sit sain selkääni vielä vähän vieraamman kyytiläisen, nimittäin Sonjan. Sonjakin koitti hypätä pari kertaa, mut sitten sattu jotain tosi kummallista!

Sonja nimittäin tipahti kyydistä ensimmäisen hypyn jälkeen. Hyppy itsessään meni hyvin ja mäkään en tyhmäillyt, mutta Sonja ei vaan ole yhtään tottunut mun askeliin ja hyppytyyliin. Oli kyllä vähän hassua, kun oltiin suoritettu este ja jatkoin jo matkaa korvat hörössä, ja yhtäkkiä kuski heittää kuperkeikkaa mun vieressä. Jäin ihan pöllämystyneenä seisomaan Sonjan viereen kun se naureskeli maassa. Tais siihen vähän sattuakkin, mutta ei onneksi paljoa! Mun ilme tais olla kyllä aika näkemisen arvonen, tai ainakin kaikki nauroi mulle kamalasti selvittyään säikähdyksestä. Mut hei vähän armoa: tää oli vasta toinen kerta kun joku tippuu multa täällä tallissa, ja mä en ikinä yritä tahalteni ketään tiputella! Säikähtäähän sitä vähemmästäkin.

Alun kömmähdyksen jälkeen saatiin kuitenkin sitten oikein onnistunut hyppy ja hyppypäivä sai päättyä turvallisesti. Vaikka toi pieni accidentti olikin vähän hämmentävä, nautin silti treenistä täysin siemauksin! Tylsää kun pitää taas odotella ainakin pari viikkoa että pääsee hyppäämään, mamin mielestä se on sopiva hyppyväli meille. Phah, mun mielestä sopiva väli olis korkeintaan viikko!!

Oli kivaa päästä bloggaan teille pitkästä aikaa. Näkyillään taas, ciao!

Kaikki kuvat © Kaisa, Sonja & mami

Ps. jos ketään kiinnostaa nii Myrskystäki voi nähä hyppykuvia mamin kuvablogissa. En halunnu niitä tänne pilaamaan tätä mun postausta koska tiiän et ei ketään kiinnosta kukaa tyhmä Myrsky. Mut jos joku haluu nauraa sen noloille hyppykuville nii selailkaa tuolta.

.. ja postauksen tekemisessä vähän auttoi