Oodi syksylle

Kuunneltavaa

Rudimental ft. John Newman - Feel The Love

 Syksy on aina ollut mulle rakkain vuodenaika.

Joka vuosi mä aivan pakahdun syksyn tulosta.

Luonto on kauneimmillaan syksyllä. 

Silmä lepää lämpimänkirjavassa väriloistossa enemmän kuin missään ja mielen täyttävät kirkkaat syksyn värit nostavat mielialaa huimasti.
Tuulessa hiljalleen lentelevät lehdet värjäävät ilman ja maan.
Karu arki näyttää hetken aikaa kauniilta maalaukselta.

Syksyllä mä en muuta mielelläni tekisikään, kuin kulkisi kameran kanssa ikuistamassa luonnon omaa taidetta.

Oletteko koskaan miettineet, miltä syksy tuoksuu?

Ruskalta, lämmöltä, kirpeiltä syysaamuilta, sumulta, vaahteranlehdiltä, muuttolinnuilta, omenoilta, villasukilta, metsältä, rauhalta.

Mikään ei voita sitä tuoksua, mikä nenään kantautuu kun aamulla astuu ovesta pihalle täydellisen syyspäivän aamuun.

Syksystä minulle tulee mieleen myös tunnearvoltaan tärkeimmät hevostelumuistot. 
Kaikki ne maastoretket silloin, kun pystyin vielä ratsastaa ensimmäisellä ponillani Epellä.
Kaikki sänkkärirallit auringon värjätessä pellot kultaisiksi.
Viime syksy, kun Firre oli aivan uusi.

Syksyssä on aivan oma tunnelmansa. Se valtaa minut joka vuosi aiheuttaen pakahdusta, iloa, haikeutta, rauhaa ja kaipuuta.
Syksyssä on odotusta, paikalleen pysähtymistä, hektisyyttä, rauhaa.
Arjen painaessa päälle tahtoisin vaan istahtaa alas, kamera kädessäni, ja seurata syksyä. Aamun koleaa sumua, päivän lämpimiä lehtiä ja illan kultaista auringonlaskua.

Ja sitä paitsi, syksyllä saa vihdoin kesän kestäneen odotuksen jälkeen pitää toinen toistaan ihanempia villapaitoja, isoja huiveja ja syksyyn sopivia kenkiä!

Syksy on osa mun sielua.

Loppuun vielä viimevuotinen syksyvideo Hilmasta:

 Vähän erilaisempaa postausta taas tällä kertaa! 

Mikä on teidän lemppari vuodenaikanne? ☺